maanantai 8. joulukuuta 2014

Sadutus

Heii taas!

Mä tänään aikasemmin mietiskin, että mistä mä vielä voisin kirjottaa tänne blogiin ja hoksasin että en oo kirjottanu vielä ollenkaa tänne meijän sadutus retkestä pikkupaavalin päiväkotiin tossa reilu kuukausi sitten.

Pikkupaavalin päiväkoti sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, joten pääsimme sinne heti aamutuimaan kävelemällä. Kävely päiväkodille kesti alle vartin. Kun saavuimme perille riisuimme ulkovaatteet eteiseen, sitten siirryimme päiväkodin tilaan. Sadutus ryhmässä oli noin kymmenen lasta. Sadutus tarkoittaa lapsen oma keksimän tarinan kirjoittamista ylös juuri sellaisena kuin lapsi sen kertoo. Sadutusta helpottaakseen voi lapsen antaa ensin piirtää kuvan ja sen pohjalta lapsi voi alkaa keksiä satua. Sain sadutettavakseni kuusivuotiaan melko ujon pojan. Aluksi kerroin pojalle oman nimeni ja seuraavaksi kysyin hänen nimeään. Poika vastasi hiljaisella äänellä ja kertoi nimensä. Sitten juttelimme siitä minkä ikäisiä olemme ja kerroin että minulla on sinun ikäinen pikkusisko, juttelimme sisaruksista ja perheestä. Poika kertoi että asuu isänsä luona. Kävin hakemassa pojan kanssa värikynät. Sanoin pojalle että voit piirtää paperille mitä haluat, hän piirsi väriä vaihtavan auton, ja keksi että hän omistaa auton, ja on menossa sillä jäätelökioskille ostamaan vanilja jäätelöä. Tarinasta tuli melko lyhyt ja hän piirsi toisen kuvan, se ei liittynyt mitenkään edelliseen tarinaan joten hän keksi kaksi eri tarinaa. Toinen oli auto tarina ja toinen raketti tarina. Olimme ensimmäisten joukossa valmiina joten annoin pojan valita haluamansa kirjan päiväkodin kirjahyllystä. Yllätyksekseni hän ei valinnutkaan autokirjaa vaan luontokirjan mikä käsitteli faktatiedoin haita, valaita ja rauskuja. Poika oli silminnähden kiinnostunut kaloista ja hän kyseli paljon. Luin hänelle ääneen tietoa ja hän esitti lisäkysymyksiä, vastasin niihen parhaani mukaan :)

Kauaa emme ehtineet kirjaa tutkia kun muutkin sadutettavat ja saduttajat olivat valmiina. Siirryimme pienempään tilaan. Siellä saduttajat lukivat jokaisen lapsen sadut ääneen ja muut kuuntelivat. Lapset olivat innoissaan kun kuulivat omat tarinansa ja saivat huomiota osakseen.

Sadutus onnistui mielestäni erinomaisesti vaikka minulla ei kaikkein puhelian lapsi ollutkaan. Aluksi poikaa ujostutti eikä hän olisi halunnut alkaa kertomaan tarinaa, mutta piirtäminen ja esittämäni lisäkysymykset auttoivat. Saduttamisen tarkoitus on antaa lapselle hetki omaa aikaa ja kuunnella lasta. Se onnistui minulla erinomaisesti. Lopuksi vielä menimme yhdessä ulos päiväkodin pihalle leikkimään. Kohta meillä olikin aika mennä omalle koululle syömään, sanoimme heipat päiväkotilaisille ja lähdimme hyvillä mielin koulua kohti :)

-Siina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti