Työssäoppiminen viikko 1

Heissan!

Ensimmäinen viikko työssä oppimassa on mennyt juuri kuten uumoilinkin,
 eli nopeasti.
 Jotenkin olin ajatellut että eihän tässä mitään, kaikki jutut päiväkodissa on varmaan ihan tuttua juttua. Voin kuitenkin sanoa että ei se ihan niinkään mennnyt. Tottakai siitä, että olen ennenkin työskennellyt Vanamossa on ja oli apua, mutta on myös niin paljon uutta ja unohtuneita asioita.

Ensimmäisenä päivänä saavuin paikalle tasan yhdeksältä.. tai jos totta puhutaan olin pihassa viittä vaille.. varmuuden vuoksi. Riisuin kengät eteiseen ja astuin käytävälle, siinä vastaani tuli viereisen ryhmän aikuinen, jolle kerroin mitä varten olin tullut. Hän opasti minut oikeaan ryhmään, jossa minua odottivatkin jo Tiitiäisten lapset ja aikuiset (Vanamossa hoitotätejä sanotaan sanotaan aikuisiksi) esittäydyin ryhmälle, päivä meni mukavasti lapsille ja aikuisille jutustelemalla ja leikkimällä tutustumiseen. :)
Pääsin jo ekana päivänä kuivittamaan ja pukemaan ja leikkimään lasten kanssa. Ja kattamaan ruokapöytää ja laittamaan nukkaria valmiiksi ja nukuttelemaan lapsia ja ja ja. lista on melkein loputon :)
Ryhmässä on yhteensä 14 lasta, ja minun lisäkseni 3 "hoito-tätiä."
Oli mukavaa kun heti ensimmäisenä päivänä sain kokea olevani tarpeellinen ja pääsin heti tositoimiin. Aikakin menee mukavasti kun ei joudu tyhjänpanttina istumaan.
Tiitiäiset ovat 1-3 vuotiaita joten heidän kanssaan todellakin riittää tekemistä, vaikka yllättävän omatoimisia pienetkin vaippahousut  ovat.. :)

Viikon aikana olen kerennyt tutustua lapsiin jo melko hyvin. Tiedän mitä lapset osaavat, kenellä on mikäkin allergia, kuka on hassuttelija ja kuka vähemmän hassuttelija. Yllättävän paljon sitä uusia asioita voi oppia niinkin lyhyessä ajassa kuin viisi päivää.
Pienet lapset ovat niin suloisen rehellisiä ja vilpittömiä, lapset osaavat aina keinot miten aikuisen saa hyvälle päälle.. Esimerkiksi, olin nukuttamassa pientä kaksi vuotiasta pikkutyttöä. Silittelin pientä, jotta tämä saisi paremmin unen päästä kiinni, lapsi varmaan huomasi, että minuakin väsytti enemmän kuin veikeää tyttöä. Hän katsoi minua silmiin, virnisteli ja nosti kulmakarvojaan tuttuun tapaansa kuten tekee usein kun pelleilee. Eihän siinä voinut olla hymyilemättä. Suloinen tapaus. Jokainen lapsi Tiitiäisissäkin on niin eri persoona ja jokainen on omalla tavallaan hellyyttävä.
Ryhmä ja ohjaajani ovat kaikin puolin mahtavia. Seuraavaa viittä viikkoa odotellessa.
Ensimmäiseltä viikoltani sain "täteiltä" pelkästään hyvää palautetta. muun muassa kehuja tuli siitä miten osaan toimia luonnollisesti lasten kanssa, olen oma-aloitteinen ja osasin ottaa oman paikkani ryhmässä jo ensimmäisellä viikolla :) Sain myös tavoitteeni toteutettua. Tutustuin muksunettiin, VASUihin, turvallisuus kansioon, juttelin useimpien vanhempien kanssa ja valitsin havainnointi tehtävään lapsen :)
Seuraavia viikkoja odotellen
Siina

NUORUUS identiteetti

Kun sitä kerran vauhtiin pääsee ei kannata heti lopettaa. Kun avaa läppärin ja kirjautuu bloggeriin huomaa, että ei tämä niin vaikeaa olekaan. Kunhan vaan pääsee tekemisen makuun.. ja loman jälkeen se ei aina olekaan ihan helppoa.
 Lueskelin ja korjailin noita aikaisemmin, melko hätäisesti kirjoittamiani postauksia ja huomasin, että olin fiksusti unohtanut kirjottaa kaiken mitä ja miten me käsittelimme syksyllä katukehin tunneilla nuoruutta ja aikuisuutta. Lapsuuden tunneista olin kyllä jotakin muistanut mainita. Niimpä päätin nyt kirjoittaa siitä mitä mulla jäi mieleen tunneista jotka käsittelivät ikävaihetta jota itsekin juuri parhaillaan elän.. eli nuoruutta

 oman identiteetin etsiminen, eri muutokset muun muassa sosiaaliset fyysiset ja kognitiiviset muutokset, itsetunto ongelmat

Päällimmäisenä tunneilta jäi mieleeni oman identiteetin etsiminen. Ennen en ole ikinä miettinyt miten tärkeää on todella tajuta kuka minä olen, millainen minä haluan olla tai mitkä ovat juuri minun arvoni. Nämä kaikki ovat todella tärkeä osa nuoruutta ja varmasti keskeinen osa jokaisen nuoren ajatuksia. Nuori ei välttämättä pohdi asioita juuri näillä kysymyksillä/termeillä, mutta saattaa huomaamatta miettiä ja tehdä päätöksiä jotka vahvistavat hänen omaa käsitystä itsestään. Huomasin että elän itsekin paraikaa identiteetin etsimisaikaa, en enää halua `sekoittua massaan` vaan haluan erottua joukosta omilla valinnoillani. Jos ei nuorena löydä vastausta kysymykseen millainen minä olen/haluan olla se voi kostautua aikuisena, ihminen voi jumittua esimerkiksi identiteetin lainaamiseen jossa omaa identiteettiä ei olla vielä saavutettu vaan sitä lainataan joltain (kuten julkkiksilta, omilta vanhemmilta, isosisaruksilta..). Identiteetin etsimiseen kuuluu James Marcian mukaan useita eri vaiheita'

1.epäselvä identiteetti
2.identiteetin etsintä vaihe
3.identiteetin lainaaminen
4.identiteetin saavuttaneet

Identiteetti ja nuoruus oli mielestäni todella  mielenkiintoineen aihe. Tunnit meille piti opettajaopiskelija joka oli mukaansatempaava ja ammattitaitoinen :) se lisäsi tuntien mielekkyyttä. En minä sillä että muut opettajat olisivat yhtään huonompia.. päin vastoin :)
Nuoruuteen liittyen kävimme tutustumassa myös oulun tyttöjen talolla, josta olenkin jo kirjoittanut aikaisemmin
-Siina

arkinen pakerrus alkaa, ajatuksia TOPISTA

Moikka taas pitkästä aikaa!
Nyt alkaa olla joululoma lopuillaan ja pitää pikkuhiljaa alkaa palauttelemaan itteä arkeen ja arkisiin asioihin. Kuten kouluun. Eli huomenna alkaa taas pitkästä aikaa koulu joululoman jälkeen, oon tässä eilen ja tänään yrittänyt katsoa vähän koulujuttuja, käynyt ellissä ja wilmassa.. Hoksasin että vois taas päivittää vaikka tätä blogia. En ollut huomannut laittaa blogiani julkiseksi tai edes liittää teitä (hanna ja kaiska) lukijoiksi, mutta kun kävin wilmassa huomasin että kaiska olikin laittanut siitä jo viestiä.

Pitiköhän tässä blogissa muuten käsitellä katukehin tunteja silleen  tuntitunnilta? toivottavasti ei koska mä en ole tehny niin, ja toivottavasti ei myöskään haittaa että aiheet ei mene ihan aikajärjestyksessä, kun olen kirjottanut aina siitä mikä tulee päällimmäisenä mieleen. Mutta se siitä.
Ennen lomaa mietin tota TOP- paikkaa että olisin aluksi mennyt Kempeleen touhulaan, mutta hoksasin kuitenkin että miksen menisi lähemmäs Tupokseen, kun täälläkin on päiväkoteja. Soitin Sari Supperille joka on aluepäiväkodin johtaja ja tuttu aikaisemmilta ajoilta kun olen ollut vanamossa. Hän ei heti voinut luvata paikkaa päiväkodista jonne halusin vaan lupasi että varmasti johonkin tupoksen alueen päiväkotiin pääset ja lupasi soittaa seuraavan viikon alusta ja kertoa minne pääsen. Odottelin alkuviikon, mutta hänestä ei kuulunut mitään, ajattelin että hän on voinut unohtaa ja laitoin hänen sähköpostiinsa viestiä, samana päivänä tulikin vastausviesti, että pääsen vanamoon, pienten ryhmään tiitiäisiin tai peukaloisiin. Ei paremmin olisi voinut mennä. :)
Kuten aiemmin mainitsin olen siis ollut Vanamossa muutaman kerran ennenkin, joten tunnen aika hyvin henkilökuntaa ja tiedän viihtyväni paikassa. Olen ollut vanamossa tetissä kasilla 3 päivää, kesätöissä viime kesänä kaksi viikkoa, ja odl aikana olin syksyllä viikon. Syksyllä he pyysivät, että kun teillä tulee pidempi harjoittelujakso hae ihmeessä tänne :)
Harjoitteluaika tulee varmasti olemaan mielenkiintoista mutta varmaan myös aika rankkaa kun on aika paljon eri tehtäviä, muun muassa lapsen havainnointi tehtävä. Odotan jo innolla!
Pitää tällä viikolla taas ottaa Sariin yhteyttä ja sopia tarpeen vaatiessa tapaamisaika jotta voidaan sopia ekan päivän työvuoro ja täyttää papereita..
TOPPIA ootellessa:)
-Siina